Kaiken nörtteilyn ja pelkän aivotyöskentelyn vastapainoksi nautin käsillä tekemisestä: siitä että todellakin näen ja tunnen työni tulokset ja niiden kehittymisen vaihe vaiheelta. Mieluiten teen jotain, jota en ole vielä aikaisemmin tehnyt enkä ennalta osaa - eli kyllästyn, kun homma on hanskassa. Sinänsä kesäillassa istuminen vuoleskellen on stressinpurkua jo itsessään.

Tarpeen on myös tehdä jotain, jonka saa myöhemmin myytyä tai muuten kiertoon: kaikkia valmistuneita töitä ei todellakaan ole tarpeen säilyttää. Pääasia on tekeminen ja tunne siitä, että osaan!

Vaatteiden ompeleminen oli ensimmäinen käsillä tekemisen muoto, johon hurahdin. Nuorempana ompelin itselleni luomuksia, joihin ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Perfektionistina vaatteiden piti olla yhtä huoliteltua työtä niin sisältä kuin päältäkin ja saumojen kulkea millilleen oikein. Uudelleen löysin ompelemisen lasten myötä: naamiaisiin eläinpukuja tai keijukaisia, itsenäisyysjuhlaan vastaavia iltapukuja kuin linnassakin näki.

Lasten vauva-aikana innostuin myös kutomaan, koulussa se vielä oli pakkopullaa. Myöhemmin yhdessä tyttärien kanssaan tuli opeteltua huovuttaminen.

Kuvan terraarion rakentamisen aloitin nollasta eli piirrustusten tekemisestä. Eteen tuli lasiliukuovet ja alas saranoilla aukeavat syöttö-/siivousluukut seulaverkosta. Katto on irroitettava ja kansimallinen: kulmalistaa ja verkkoa. Takaseinän kalliojäljitelmän tein styroksista kokoamalla ja kuumailmapuhaltimella sulattamalla pintaan muodot, Uulan maaväreillä värjätyllä Cascon kotikitillä pinta ja Nantenin injektiohartsilla vedenpitävyys. Seinän kiipeilyulokkeisiin upotin altakasteluruukkuja, jotta sain aidot kasvit myös seinälle.

Akvaarioiden myötä olen opetellut myös tekemään valujäljitelmiä, jotta altaan koriste toimii myös piilopaikkana. Esim. Karhusaaren rannasta löytyi hieno juurakko: saattoi joku ohikulkija ihmellä paikan päällä kuivuvaa muottiani. Juurakkojen lisäksi olen tehnyt valujäljitelmiä myös kivistä, simpukoista ja merkitähdistä.

Teknisemmät viritelmät tulivat oikeastaan akvaarioharrastuksen myötä. Oli valaisinta, johon piti vaihtaa putken istukat ja jatkojohtoa, joka piti purkaa seinän läpi vetämistä varten.

Eksoottinen viritelmä oli myös liskoterraarion kostutin: kannelliseen muovilaatikkoon vettä, akvaariolämmittimellä vesi kuumaksi ja laatikon sivuun aukko, johon sijoitettu tietokonetuuletin hoiti kostean ilman ulospuhalluksen. Ylimääräisille muuntajille löytyy näin kyllä käyttöä.